Hiukan Unkarin hallituksen toimintakulttuurista - aka ylistyslaulu Viktor Orbánille

Alla oleva on suora käännös (ja tämä on ehkä hätkähdyttävintä koko jutussa) julkishallinnon Unkarin hallituksen, siis Unkarin valtion portaalissa toimivan verkkolehden pääkirjoituksesta. Tuoreeltaan. En tiedä, onko tarpeen alleviivata, että julkishallinnon pitäisi olla jossain määrin politiikasta riippumatonta, valtion portaalin taas kaikkia kansalaisia palvelevaa. Ja vielä kerran. Vaikka teksti vaikuttaa olevan rakkauskirje, se on eurooppalaisen valtion virallisella sivustolla majailevan, valtion virkamiehille ja -naisille suunnatun verkkolehden pääkirjoitus. Käänsin sen parhaani mukaan, valitettavasti sävyä on vaikea tavoittaa ainakin minun suomen kielen taidollani. Se on kuitenkin niin tarkka, kuin sitä nykysuomelle minusta yleensä voidaan kääntää. Ja teksi siis tässä:

En valitettavasti tunne häntä henkilökohtaisesti. Totta kai haluaisin, mutta kukapa ei haluaisi tuntea häntä. Hänen maaliskuun 15:n (Unkarin kansallispäivä - Á. W.) puheen jälkeen lämpö täytti sieluni taas, niin kuin jokaisen hänen puheensa jälkeen, eikä välttämättä edes sisällön vuoksi, sillä se on yksiselittäistä, vaan hänen tapansa vuoksi, miten hän joka kerta silmäkulmansa nostellen, päänsä hiukan arasti painaen pyrkii peittämään liikuttuneisuuttaan. Koska hän liikuttuu... Nyt, vaalien jälkeen, kun luette näitä rivejä, kiitos ”kokonaisuudeksi liittyneiden voimiemme” (lienee lainaus jostakin Orbánin puheesta - Á. W.) voin jo ylpeästi sanoa että pienen mutta yhä vahvemman isänmaani pääministeri on edelleen se hyvin humaani (tai tavallinen, tulkintakysymys - Á. W.) Viktor Orbán.

En tiedä, miten hän viettää arkensa, miten voisinkaan tietää, mutta mitä hän antaa välittyä median läpi itsestään on juuri sellaista, mitä maan ensimmäisen miehen odottaisi olevan, ikään kuin hän menettelisi joka päivä Senecan ohjeiden mukaisesti: ”älä unohda: sinun tulee elää ihmisen arvoisesti, jotta olisit tämän korkean viran arvoinen... Kutsu avuksi viisaus. Jos otat sen päällesi, se suojelee hädältä, löydät turvaa sen pyhätöstä... Ole jalomielinen, elä vilpittömin sieluin! Elää tekemättä isoa numeroa itsestään, ilman vihamielisyyttä – kas: onnellinen elämä on sinun.”

Oletan, että se on tämän mielenlaadun seurausta että hän kykeni vetämään puoleensa samanmielisiä työtovereitaan, joiden avulla kaikki se valtava määrä loistavia toimenpiteitä ja aloitteita pääsi toteutumaan tai alkamaan, joista saimme rikastua viime neljän vuoden aikana maamme rajojen sisällä ja takanakin, ja joiden avulla voi ehkä muuttua paremmaksi ja inhimillisemmäksi välitön, ja myöhemmin ehkä laajempikin ympäristömme. Näistä kerromme huhtikuun numerossamme aivotutkimuksesta, uudesta siviililaista, aloitteista, jotka alleviivaavat kansakuntapolitiikan (termiä käytetään rajan takaisista unkarilaisvähemmistöistä puhuttaessa nyky-Unkarissa - Á. W.) tärkeyttä, kotimaamme GMO-vapaudesta, Karpaattien laakson (termi, jota käytetään suur-Unkarin sijasta nyky-Unkarissa - Á. W.) perintömme puolustamiseen tähtäävistä ohjelmista, jotta mainitsisin vain muutaman. Laajemman ympäristömme puolesta voitte kuulla, miten tutkijamme kantavat isänmaan hyvää mainetta, miten viini voi muuttua maan kuvaa muovaavaksi tekijäksi, mitä vain kourallinen unkarilainen voi tehdä New Yorkissa tai Dubaissa kulttuurisuhteidemme kehittymiseksi.

Toivottavasti kirjoituksemme lukiessa lukijan sydän hyppää todeten, että kyllä, on hyvä olla unkarilainen, ja voimme rauhoittua tässä tunteessa odottamaan kaikkien juhlien juhlaa, pääsiäistä.

Ildikó H. Petró päätoimittaja

Maan tapa – Nokia Siemens ja pääministerin suun futisseura

Suomessa Arctia Shippingin tuki hallituksensa puheenjohtajan curling-seuralle on johtanut puheenjohtajan eroon viime viikolla. Puhuttiin huonosta harkinnasta.

Urheilun sponsorointi on puhuttanut myös Unkarissa. Kun asiaan liittyy suomalainen ulottuvuus, tapauksen kautta kannattaa huomata, miten Unkarin ja Suomen poliittisen kulttuurin eroavaisuudet näkyvät voimakkaasti.

Lukuisat yksityissektorin firmat päättivät nimittäin tukea futsalin kakkosliigassa pelaavaa Dunakeszin Kinizsi joukkuetta. Näiden joukossa Nokia-Siemens. Tukea myöntäneet firmat ovat hyvin vaitonaisia Kinizsin suuntaan liikkuvien rahasummien suuruudesta. Nokia-Siemensin ilmoituksen mukaan yhtiö tukee useita kohteita, joista päätetään vuoden alussa. Kinizsin tukemisesta päätettiin seuran yhteydenottoon nojaten. Sopimuksen yksityiskohtia yhtiöt eivät voi kommentoida. Asia herättää kysymyksiä, koska valtiosihteeri Szijjártó on seuran pelaaja ja johtava hahmo.

Mutta mikä ihmeen Szijjártó, Dunakeszi, Kinizsi ja Nokia Siemens.

Péter Szijjártó on Unkarin dominoivan puolueen Fideszin poliitikko, vuonna 2002 hän oli parlamentin nuorin jäsen 24-vuotiaana, myöhemmin Fideszin nuorisojärjestön johtaja, vuodesta 2010 Viktor Orbánin henkilökohtainen tiedottaja (käytännössä ”pääministerin suu”). Vuodesta 2012 eteenpäin hän on johtanut pääministerin kanslian ulkosuhteista ja erityisesti kansainvälisistä ulkosuhteista vastaavaa valtiosihteerin virastoa. Szijjártón asema on huomattavasti merkittävämpi kuin mitä yllä olevat tiedot antavat ymmärtää.

 Pohjoismaiseen avoimuuteen tottuneelle unkarilaisen politiikan ja yhteiskunnan hierarkisuus on lähinnä käsittämätön. Päätökset tehdään hyvin suppeassa piirissä, ja pääsy ”johtajan” läheisyyteen saattaa olla ehdottoman tärkeää mutta vain harvoille suotu. Szijjártó on yksi niistä harvoista, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä Orbániin.

Nokia Siemens Networks oli Unkarissakin toimiva kansainvälinen yritys, joka nykyään kulkee nimellä Nokia Solutions and Networks ja toimii edelleen Unkarissa.

Dunakeszi on pikkukaupunki niin sanoakseni pääkaupunkiseudulla (tätä ilmaisua ei unkarilaisessa kontekstissa käytetä), ja Kinizsi on sikäläinen futsaljoukkue. Futsal on taas jalkapalloa muistuttava hauska hallipeli.

Mikä on näiden asioiden, Arctia Shippingin, unkarilaisen futsalin ja poliittisen vaikutusvallan välinen yhteys?

Ensinnäkin valtiosihteeri Szijjártó (toisin kuin pomonsa, joka on vannoutunut jalkapallofani ja -pelaaja) sattuu tykkäämään futsalista, ja sattuu olemaan joukkueen kantava voima (kuinka sopivaa: suuri johtaja pelaa isolla kentällä, hänen ”äänensä” vaatimattomasti pienellä...). Ja valtiosihteeri Szijjártó on hyvä järjestämään asioita. Se oikeastaan kuuluu hänen työhönsä. Kakkosliigassa pelaavassa joukkueessa pelaa entisiä jalkapallon maajoukkuepelaajia (näistä kannattaa mainita Ferenc Horváth, eli pelaaja, joka oli hyvin lähellä palloa kun Suomen futishistorian ikävin oma maali syntyi Olympiastadionilla...), nykyisiä futsalin maajoukkuepelaajia, ja tietenkin valtiosihteeri itse. Joukkuetta valmentaa Romanian entinen maajoukkuevalmentaja, espanjalainen nimellä Sito Rivera tunnettu Tomas Rivera Amoros, joka on sittemmin alkanut valmentaa myös Unkarin futsal-maajoukkueita.

On hyvin mahdollista, että kaikki nämä suurempien ympyröiden miehet pelaavat Dunakeszin Kinizsissä, koska valtiosihteeri Szijjártó on niin mukava ihminen. Mutta asiaan saattaa vaikuttaa myös, että Kinizsillä on tähtitieteellinen budjetti Unkarin futsalin kakkosliigassa. Unkarilainen nettilehti index.hu on selvittänyt liigan joukkueiden budjetteja, ja Kinizsin ilmoittama ”useiden kymmenien miljoonien” forintin (tämän tarkemmin Kinizsi ei suostunut kommentoimaan) eli ainakin sadantuhannen euron vuosibudjetti on herkästi 50-100-kertainen muihin saman sarjan joukkueiden mahdollisuuksiin verrattuna.

Kinizsin edustaja on sitä mieltä, että kehitys tekee hyvää yhteisöllisyydelle. Keskimäärin 800 paikallista seuraa Kinizsin pelejä (vertailun vuoksi: maan maineikkaan jalkapalloseuran Ferencvárosin kotipeleissä käy noin 5000-6000 katsojaa). Pelejä voi katsoa liputta. Useimmat vastustajat taas joutuvat kattamaan lipputuloilla seuran vaatimattomia menoja.

Nokia Siemensin yhteisymmärrys hallituksen suuntaan on poikinut muutakin kuin sponsorointia Dunakeszin futsaljoukkueelle. Yhtiö on niiden firmojen joukossa, jotka ovat solmineet ”strategisen kumppanuussopimuksen hallituksen kanssa”. Mitä strateginen kumppanuus tarkoittaa? Se onkin mielenkiintoinen kysymys. En ole löytänyt mitään yleistä luonnehdintaa ohjelmasta. Itse sopimusteksti on ylimalkainen, sovitaan jokseenkin siihen tyyliin, että valtion lait koskevat myös yhtiötä (joka on kai itsestäänselvyys oikeusvaltiosssa), ja että yhtiö lupaa pyrkiä edistämään hallituksen tärkeiksi katsottuja päämääriä. Nämä strategiset sopimukset kuitenkin palvelevat joitakin tarkoitusperiä, jotka eivät ainakaan sopimusteksteistä selviä. Jos ei muuta, niin ne antavat valtion televisiolle mahdollisuuden kertoa hallituksen menestyksekkäästä toiminnasta viikosta toiseen.

On jokseenkin vaikea päättää, mikä on oudointa tarinassa. Mistä se kertoo, että merkittävät firmat suostuvat tukemaan vaikutusvaltaisen poliitikon harrastusta kertomatta kuitenkaan tuen suuruutta? Minkätyyppisestä poliittisesta kulttuurista kielii, kun monentyyppiset, valtiosta periaatteessa riippumattomat tahot (sponsorit ja nimekkäät pelaajat) lähtevät leikkiin mukaan? Onko auktoritäärinen oikea sana luonnehtimaan tätä kokonaisuutta?

"Unkarin tilanne"

Viime aikoina on Unkaria käsitelty otsikossa mainitun käsitteen alla, ikäänkuin nimeamättä varsinaista ongelmaa, mutta olettamalla, että jokin ongelma siellä on kohdattavana. "Unkarin tilanne" ja sen jatkuva kehitys oli omiaan minuakin estämässä jatkaa tätä blogia, koska asia on ollut sen verran kaoottista, että koin vaikeaksi sanoa mitään yleispätevää, toisaalta taas uusien tilanteiden jatkuva referointi ei kuulunut tavoitteisiin. Nyt kuitenkin tuon tänne lyhyen mielipidetekstin, joka yrittää yhdestä näkökulmasta hahmottaa, mistä on kyse.

Eurooppalaisessa lehdistössä on puhuttu paljon Unkarista. Uutiset käsittelevät yleensä kahta aihetta: Talousvaikeuksia ja demokratian heikkenemistä. Talousvaikeudet ilmenevät Unkarin valuutan, forintin heikkenemisenä ja luottoluokituksen alenemisena, nyt jo ”roskaluokkaan” asti. Demokratian heikkenemisestä ovat olleet huolissaan Yhdysvallat, EU-komissio, yksittäiset EU-maat (myös ulkoministeri Erkki Tuomioja), EP:n liberaalit, sosialistit ja vihreät.

Tosiasiassa Unkarin valtion velkataakka ei ole mitenkään erityisen korkea eurooppalaisittain. Budjetin vaje on alhainen, ja maan hallitus on saanut kahden kolmasosan, perustuslain muuttamiseen riittävän määräenemmistönsä vapaissa vaaleissa, jolloin kansa sanoi selkeän mielipiteensä sosialistien ja liberaalien kahdeksan vuotta kestäneestä hallitusyhteistyöstä.

Vaikka Unkarissa on näennäisesti kyse kahdesta eri ongelmasta, molempien takana on Unkarin hallituksen uskottavuuden puute. Tämä taas on seurausta hallituksen päätöksistä, niiden toteuttamiseen käytetyistä keinoista ja näitä ympäröivästä retoriikasta. Räikein esimerkki on ehkä juuri talouspolitiikka.””Taloudelliseen vapaustaisteluun” mahtui puheita, joissa johtavan oikeistopuolueen Fideszin pääministeri Viktor Orbán vertasi Brysseliä Moskovaan. Kiinaa on kosiskeltu puhumalla länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen lopusta. Sekava talouspolitiikka nimitettiin””epäortodoksiseksi”, joka on niin nerokasta, ettei ulkomaailma sitä ymmärrä. 2011 marraskuussa””kansakunnantalous-ministeri” vielä ilmoitti parlamentissa, että hallituksen politiikka on suunnattu kaikkea sitä vastaan, mitä IMF edustaa. Kolme päivää myöhemmin valuuttakurssin ollessa vapaassa pudotuksessa hän oli jo sillä kannalla, että Unkarin hallitus pyytää IMF:n apua.

Syy siihen, että sijoittajien luottamus Unkariin heikkeni, oli vain osittain hallituksen talouspolitiikan omaperäisyys. Valitut poliittiset keinot koettelivat oikeusvaltion rajoja. Veroja kannetaan takautuvasti, valuuttalainojen forintin heikkenemisestä johtuvat tappiot päätettiin sysätä pankkien maksettaviksi. Verotetaan tiettyjä aloja erillisveroilla, ja niillä ulkomaalaisten yritysten osuus sattuu olemaan suuri. Hallituksen salaiseksi aseeksi esitetty tulojen tasaverotus kirjattiin perustuslakiin. Se estää tulevia hallituksia määräämästä yksinkertaisella enemmistöllä tuloverotuksesta.

Takautetusti voimaan saatetut lait ovat heikentäneet oikeusturvaa ja yleistä poliittista vakautta. Määräenemmistön turvin suuria muutoksia Unkarin valtiosääntöön ja yhteiskunnallisiin normeihin tavoittelevalla hallituksella ei ole myöskään ollut malttia käydä asiaankuuluvia keskusteluja ehdotuksistaan. Oppositio ja kansalaisjärjestöt ovat valittaneet, että merkittävimmätkin lakiesitykset tulevat parlamenttiin yksittäisten edustajien ehdotuksina. Tällöin normaalit lausuntokierrokset, joihin hallituksen esitykset ovat lain mukaan pakotetut, voidaan välttää. Osa paljon kritiikkiä niittäneestä medialaista ajettiin parlamentin läpi muutamassa päivässä. Yhdysvaltojen ulkoasiainhallinnon silmätikuksi myöhemmin joutunut uskontolaki pantiin kokonaan uuteen uskoon viime hetken muutosehdotuksella. Perustuslakituomioistuin mitätöikin lain menettelytapavirheen vuoksi. Ennen kuin se oli ehtinyt päätöksensä julkistaa, jo kertaalleen hyväksytty laki vedettiin takaisin. Tämä herätti epäilyksiä, että hallituspuolueen tuomioistuimeen yksipuolisesti nimittämistä uusista jäsenistä joku”vuotaa. Laki hyväksyttiin kuitenkin muuttumattomana muutamaa päivää myöhemmin.

Uskontolaki-episodi oli perustuslakituomioistuimen viimeinen mahdollisuus arvioida hallituksen tekemisiä tällä tavoin. Vuoden alussa käyttöön tulleen perustuslain mukaan lakien voimaanastumista edeltävän kontrollin pyytämiseen oikeutettujen joukko supistuu lähinnä hallitukseen ja sen valitsemiin toimijoihin. Perustuslakituomioistuin sai toisessakin tapauksessa kokea, missä sen toimintamahdollisuuksien rajat hallituksen mukaan kulkevat. Kun se mitätöi hallituksen retoriikan kannalta tärkeän lain erorahojen 98 prosentin takautuvasta verottamisesta, hallitus antoi jo samana päivänä ilmoituksen perustuslakituomioistuimen toimintakentän supistamisesta. Esimerkki kertonee tilanteeseen sisältyvän paradoksin. Hallituksen maailmankuvan mukaan vaaleissa 52,73 prosentin äänisaaliilla saavutettu määräenemmistö on suvereeni itsessään. Toisin sanoen hallituksella on tällä perusteella rajaton valta. Tästä seuraa paradoksaalinen tilanne, jonka mukaan hallituksen toimet ovat aina sopusoinnussa valtiosäännön kanssa, koska hallitus ikään kuin itse on yhtä kuin perustuslaki.

Ehkä tämä suvereenisuuden tunne johtaa siihen, että hallitus ei aina katso tarpeelliseksi konsultoida asiantuntijoita, tai yleensä niitä, joita päätöksensä koskevat. Olkoot kysymys pankeista, vaaleista tai kirkoista. Hallitus päätti antaa Fidesz-poliitikoille tehtäväksi määritellä uusien vaalipiirien rajat. Se ei kuitenkaan kertonut tarkkaan, mitkä periaatteet ohjaavat heidän kättään.

Kuvan täydentää Fidesz-hallituksen nimityspolitiikka. Presidentti László Sólyomille, perustuslakituomioistuimen arvostetulle, pitkäaikaiselle johtajalle ei myönnetty jatkokautta, vaikka hän pääsi virkaansa aikanaan nimenomaan Fideszin äänillä. Tilalle tullut Pál Schmitt näkee tehtäväkseen auttaa hallitusta ehdotuksensa nopeassa läpiviennissä. Perustuslakituomioistuimeen tuli poliitikkoja, joiden pätevyys oli kyseenalainen. Korkeimman oikeuden uudellenjärjestelyä valittiin johtamaan puolueen sisärenkaaseen kuuluvan poliitikon vaimo. Luettelo on jatkettavissa pitkään.

On tietenkin mahdollista, että Fideszin ainoa päämäärä on parantaa Unkarin oloja, eikä muuttaa ratkaisevasti yhteiskunnan voimasuhteita itseään suosiviksi. Mutta siihen, että vastustajat ja ystävätkin voisivat sen uskoa olisi tarvittu läpinäkyvyyttä, lakien kunnioittamista, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhteiskunnan toimijoiden autonomian arvostusta.

Unkarin medialaki - toisesta näkökulmasta

Minulla on joitakin kirjoituksia ollut pitempään työn alla, lisäksi on ollut sellaisia ongelmia, että Unkarin nykyinen hallitus on pitänyt sellaista vauhtia yllä, ettei siihen voinut oikein reagoida. Lakiesitykset pannaan käsittelyyn (pannaan parlamentin pöydälle vanhaa unkarilaista ilmaisua käyttäen) yksittäisten kansanedustajien toimesta (jolloin vältytään lain määräämästä velvollisuudesta käyttää esitys erilaisissa arvioinneissa, joissa asinatuntijat/asianomaiset voivat kommentoida kyseistä esitystä - se koskee vain hallituksen aloitteita), ne runnataan komiteoiden ja yleisistunnon läpi parissa-kolmessa päivässä, ja tällä menetelmällä muutetaan vaikka perustuslakiakin tarpeen tullen. Ja tarvetta on, esimerkiksi, jos jokin hallituksesta riippumaton elin kritisoi hallitusta. Ei todellakaan pysy perässä, eikä oikein tiedä, onko mielekästä poliittisesta kulttuurista puhuakaan.
Mutta ottamatta kantaa surkeankuuluisan medialain yksityiskohtiin, nostaisin pari yksityiskohtaa "oikeiston" suhtautumisesta medialain kansainväliseen käsittelyyn esille, koska ne ovat mielestäni hyvin kuvaavia.
Aloittaisin Heti Válaszista, joka on Fidesziä lähellä oleva (hyvin lähellä, minä kuvailisin sitä propagandavälineeksi, mutta samanaikaisesti on todettava, että monille unkarilaisille se on jokapäiväistä leipää, ainoa oikea unkarinkielinen ääni tässä maailmassa) viikkojulkaisu, joka alunperin (Fideszin edellisen hallituskauden aikana, muistaakseni vuonna 2001) perustettiin suurilla valtion rahoilla, mutta joka sittemmin siirtyi poliittisesti sitoutuneiden yksityishenkilöiden haltuun. Tässä alla on siis katkelma sen artikkelista (tarkemmin sanottuna se on tekemäni käännös siitä), joka asettaa länsimaista kritiikkiä oikeaan kontekstiin unkarilaisille. Sen tekijä on lehtinainen, joka on ollut toimituksen jäsen perustamiajoilta lähtien, ja opettaa mediakoulussa mm. lehdistöhistoriaa.

Tässä on todiste: eivät Orbán ja kumppanit aloittaneet ”mediasotaa”
Näin sen käy, joka pettää hallitsijan

Lehdistön ja politiikan läheisestä suhteesta voidaan puhua siitä lähtien kun ensimmäinen lehti ilmestyi maailmassa – näin opetamme journalistikouluissa lehdistöhistoriassa. Nyt, kun tammikuun ensimmäisenä voimaan tulleen medialain kritiikkinä unkarilaiset esitetään alkuihmisinä eräässä itävaltalaisessa lehdessä, kannattaa käydä läpi milloin, missä ja mitenkin on valtiovalta yrittänyt vaikuttaa lehdistön tomintaan.
Tänä päivänä tiedämme, että lehden johtava yhteiskunnallinen rooli oli ymmärretty alusta alkaen poliitikkojen taholta puhuttiinpa kuningaskunnasta, tasavallasta tai diktatuurista.
Englannissa hyväksyttiin laki lehdistön vapaudesta vuonna 1694, mutta laki (oikeus? – Á. W.) oli olemassa vain paperilla. Kohta lehtien kustantajat saivat niskaansa sellaisia veroja, joilla pystyttiin ratkaisevasti kontrolloimaan lehtien ilmestymistä. Englannin parlamentti hyväksyi vasta vuodesta 1772, että sen istunnoista tiedotettiin lehdissä.
Ei ole Unkarissakaan koskaan ollut lehden julkaisutoiminta ajankohtaisista poliittisista oloista riippumatonta. Mutta milloin, miksi, millaisissa olosuhteissa sai alkunsa ensimmäinen lehti meillä? Ei ehkä ole yllättävää, että kotimaisen lehtitoiminnan ”alkuunpanija” on poliitikko, Ferenc Rákóczi II.
1800-luvun toiselta puoliskolta eteenpäin sitten on koko maailmassa saanut alkunsa markkinoiden ehdoilla toimiva lehdistö: kustannustoiminta muuttui taloudelliseksi yritykseksi, jossa voitosta tuli yhtä tärkeä tekijä kuin uutisarvo ja luotettavuus (Unkarissa diktatuurit ja sodat haittasivat tämän alan kehittymistä). Periaate, jonka mukaan poliittiset lehdet olisivat puolueista ja poliitikoista riippumattomia, ei tullut osaksi käytäntöä. Unkarissa poliittinen lehdistö jakaantui kahtia jo 1800-luvun toisella puoliskolla, puolueiden jaon mukaan. Kahtiajako pysyi yllä myöhemminkin, vain diktatuurit toivat muutoksia, ja järjestelmänmuutoksen jälkeen lehdistöelämä järjestäytyi uudelleen sen pohjalta, miten suhtauduttiin puolueisiin.
Tämä ei ole unkarilainen ilmiö, lännessä puhutaan liberaalista, vasemmistolaisesta ja konservatiivisesta lehdistöstä poliittisen sitoutumisen perusteella.
Ei siis ole olemassa valtiovallasta, politiikasta riippumatonta markkinalehdistöä (siis pelkästään taloudellista menestystä tavoittelevaa lehdistöä - Á.W.), ei ajasta, tilasta ja politiikasta riippumatonta ammattietiikkaa, vaikka jotkut voimat väittävät että lehdistön tärkein tehtävä on (valtio)vallan kontrolloiminen. Lehdistön yhtä tärkeä tehtävä on kuitenkin mallin näyttäminen, kulttuurillinen suunnan antaminen – tämän salaaminenkin on aitoa (kivikovaa) politiikkaa.

Tämä kirjoitus puhuu mielestäni omasta puolestaan, mutta joitakin huomautuksia minulla silti on. Puhuin katkelmista, se tartkoittaa, että yllä nyt on artikkelin alku, pieni pätkä keskeltä ja loppu. Pitkävetisen selvityksen siitä, milloin missä maassa milläkin nimellä on perustettu lehtiä, sekä "jo vanhat roomalaiset" osat jätin pois. Yritin kääntää mahdollisimman tarkkaan, en kuitenkin katsonut tehtäväkseni parantaa alkuperäistä, joka on harvinaisen heikko retorisesti. Eli jos suomeksi vaikuttaa kankealta, se johtuu osittain minusta, osittain alkuperäisestä.
Voin myös todeta, että minullakin on kyllä käsitystä Unkarin lehdistöhistoriasta, mutta tämä esitys on osittain harhaanjohtava, osittain on täynnä suoranaisia väärinkäsityksiä. Mutta se ei ole edes tärkeää. Näkisin että tämä artikkeli on symptomaattinen useammastakin näkökulmasta kuin yhdestä.
Ensinnäkin sen tarkoitushakoisuus on silminpistävä. Genre on muuten melko lailla tyypillistä Heti Válaszissa, siinä "asiantuntija" esittää jotakin tieteelliseltä vaikuttavaa, mutta kyseessä on todellisuudessa mielipidekirjoitus. Se istuu "yllättävän" hyvin hallituksen retoriikkaan, medialain kritiikin takana on puoluepoliittinen toiminta. Pääministerin "äänitorvi", "sananviejä" (ei ole Suomessa vastaavaa virkaa, sanoisin vaikka pääministerin tiedotuspäälliköksi) ehti jo haukkua Luxemburgin ulkoministerinkin kommunistiksi. Mutta yhtä hyvin näen tyypillisenä sen sisällön kahdestakin näkökulmasta.
Ensinnäkin, minusta se näyttää täydellisesti, miksi Unkarin hallitus ja sitä kritisoiva ulkomaailma on ja pysyy vastakkaisina. Unkarin hallitusta kritisoidaan siitä, ettei se ymmärrä eikä kunnioita länsimaisia arvoja, josta ollaan yleisesti loukkaantuneita, persutellaan vanhoista roomalaisista asti, miten näitä länsimaisia arvoja ei ole olemassa. Toisin sanoen ei ymmärretä eikä kunnioiteta länsimaisia arvoja. Joten Unkarin lehdistönvapaus on uhattuna, medialaista riippumattakin. Mutta yllä oleva teksti on omalta osaltaan tyypillinen myös siinä, miten Unkarilainen "oikeisto" argumentoi sitä yleisesti, että länsimainen elämäntapa, länsimainen arvomaailma on rappeutunut, sitä ei tarvitse omaksua, koska se ei ole yhtään sen parempi kuin meidän oma arvomaailmamme. Mutta siis siinä voitte lukea ohjeistusta siitä, mikä on se käsitys lehdistön vapaudesta, johon kyseessä oleva medialaki sijoittuu.

Toinen asia, jota haluan tähän tuoda on videopätkä medialain parlamenttikäsittelystä. Siinä vihreän puolueen (LMP) johtaja esittää hyvin argumentoidun puheen medialain valtiosäännönvastaisuudesta. Se on hieno osoitus poliittisesta kulttuurista: hallituspuolueiden edustajat ottavat melkein fyysistä kontaktia puhujaan osoittaakseen, miten turha on mielipiteitä yleensä esittää. (Huom. ei ollut mitään rationaalista syytä hakeutua puhujan välittömään läheisyyteen - alkaa 8:45)

Manifesti kaikille seinille!

No niin, uskoakseni on erittäin osuvaa aloittaa Unkarin tämänhetkisen poliittisen kulttuurin luonnehtimista Manifestilla, joka hallituksen asetuksen mukaan on ripustettava valtion virastojen seinille sopivassa koossa, siis min. 50x70 cm. Tarkalleen ottaen valtion virastojen ja maapuolustuslaitoksen käytössä olevien rakennusten seinistä puhutaan, mutta toivotaan että myös hallituksesta riippumattomat julkiset laitokset, perustuslakituomioistuin erikseen mainittuna, noudattavat kyseistä asetusta. On myös huolehdittava manifestin kunnosta ja tarvittaessa vaihtamisesta.
No nyt sitten manifestiin. Alla koko teksti käännettynä parhaani ja tyylitajuni mukaisesti. Sekä kritiikkiä että kysymyksiä/kommentteja otan mielelläni vastaan. Ajattelin tässä vaiheessa oheistaa tekstiä sellaisenaan, ja lähteä analysoimaan sitä vasta seuraavassa blogissa.
Näin siis Unkarin kansakunnan (tai sen hallituspuolueiden ryhmissä istuvien edustajien) juhlallinen ääni kuuluu:

Országgyűlés 1/2010 (OGY) – Poliittinen julistus kansallisesta yhteistoiminnasta.

”Tulkoon rauha, vapaus ja yhteisymmärys”.

Kahdennenkymmenennen ensimmäisen vuosisadan ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, neljänkymmenenkuuden vuoden miehityksen, diktatuurin ja ylimenokauden kahden sekavan vuosikymmenen jälkeen Unkari on ottanut itsemääräämisoikeutensa ja -kykynsä uudestaan itselleen.
Unkarin kansakunnan taistelu itsemääräämisen saavuttamiseksi alkoi vuonna 1956 kunniakkaalla, mutta lopussa verisesti tukahdutetulla vallankumouksella. Tämä taistelu jatkui järjestelmänmuutoksen poliittisilla pakteilla, ja johti lopulta vapauden sijasta heitteille jätetyksi tulemiseen (syrjäytymiseen), nousemisen sijasta köyhyyteen, toivon, toiveikkuuden ja veljeyden sijasta syvään henkiseen, poliittiseen ja taloudelliseen lamaan. Unkarin kansakunta kasasi vuoden 2010 keväällä uudemman kerran elinvoimansa, ja toteutti äänestyskopeissa onnistuneen vallankumouksen. Országgyűlés tekee täten tiettäväksi tunnnustavansa ja kunnioittavansa tätä perustuslaillisesti toteutettua vallankumousta.
Országgyűlés julistaa, että huhtikuun vaaleissa syntyi uusi yhteiskunnallinen sopimus, jolla unkarilaiset saivat uuden järjestelmän, Kansallisen Yhteistoiminnan Järjestelmän perustamisesta. Tällä historiallisella teollaan Unkarin Kansakunta velvoitti Országgyűlésiä ja uutta hallitusta johtamaan ankaralla, kompromisseja tuntemattomalla ja järkkymättömällä otteella tätä työtä, jonka tuloksena Unkari tulee rakentamaan Kansallisen Yhteistoiminnan Järjestelmän.
Me, Unkarin Országgyűlésin edustajat julistamme, että nostamme demokraattiseen kansantahtoon perustuvan uuden poliittisen ja taloudellisen järjestelmän niille pilareille, jotka ovat -välttämättömiä menestymisen, ihmisarvoisen elämän kannalta, ja jotka yhdistävät monivärisen Unkarin kansakunnan jäseniä. Työ, koti, perhe, terveys ja järjestys ovat yhteisen tulevaisuutemme pilareita.
Kansallisen Yhteistoiminnan Järjestelmä on avoin kaikille unkarilaisille, siihen kuuluvat kaikki unkarilaiset rajojen sisällä ja niiden ulkopuolella. Se antaa mahdollisuuksia jokaiselle, ja asettaa vaatimuksia jokaiselle, joka asuu, työskentelee ja yrittää Unkarissa. On luja vakaumuksemme, että Kansallisen Yhteistoiminnan Järjestelmässä Ruumillistuvassa Yhteistyössä kykenemme muuttamaan Unkarin tulevaisuutta, tekemään kotimaatamme vahvaksi ja menestyväksi. Tämä yhteenliittyminen, joka vapauttaa mahtavia voimia, oikeuttaa suuriin odotuksiin jokaista unkarilaista – riippumatta iästä, sukupuolesta, poliittisesta katsomuksesta ja siitä, missä maailmankolkassa hän asuu – ja monien vuosikymmenien jälkeen antaa mahdollisuuden unkarilaisille lopultakin toteuttaa omat päämääränsä. Uhraamme elämämme nyt seuraavat vuodet tämän asian eteen.

Aloitus

Tervehdys!

Minä olen erittäin huono kirjoittamaan blogia, aina odottelen, että tulisi riittävän kiinnostava asia julkaistavaksi. Sitten kun jotakin kirjoitan kuitenkin huomaan, ettei se ollutkaan niin tärkeää. Näistä enteistä huolimatta ajattelin aloittaa bloggausta suomeksi, ajatuksena hiukan valottaa asioita, joita ei ehkä voi ymmärtää Suomesta katsottuna. Ei ole tarkoitus kommentoida kaikkia uutisia, mutta yritän tuoda esille joitakin minusta valaisevia yksityiskohtia. En aidosti tiedä kylläkään, onko tämä kenestäkään kiinnostavaa. Mutta jos lukijoita löytyy, intoakin varmasti löytyy paremmin. Haluaisin siis rohkaista kommentoimaan. Jos on kielellisesti parannettavaa, otan sellaistakin kritiikkia mielellani vastaan.

Terveisiä kuumasta Budapestista!
Arpaatti