Hiukan Unkarin hallituksen toimintakulttuurista - aka ylistyslaulu Viktor Orbánille

Alla oleva on suora käännös (ja tämä on ehkä hätkähdyttävintä koko jutussa) julkishallinnon Unkarin hallituksen, siis Unkarin valtion portaalissa toimivan verkkolehden pääkirjoituksesta. Tuoreeltaan. En tiedä, onko tarpeen alleviivata, että julkishallinnon pitäisi olla jossain määrin politiikasta riippumatonta, valtion portaalin taas kaikkia kansalaisia palvelevaa. Ja vielä kerran. Vaikka teksti vaikuttaa olevan rakkauskirje, se on eurooppalaisen valtion virallisella sivustolla majailevan, valtion virkamiehille ja -naisille suunnatun verkkolehden pääkirjoitus. Käänsin sen parhaani mukaan, valitettavasti sävyä on vaikea tavoittaa ainakin minun suomen kielen taidollani. Se on kuitenkin niin tarkka, kuin sitä nykysuomelle minusta yleensä voidaan kääntää. Ja teksi siis tässä:

En valitettavasti tunne häntä henkilökohtaisesti. Totta kai haluaisin, mutta kukapa ei haluaisi tuntea häntä. Hänen maaliskuun 15:n (Unkarin kansallispäivä - Á. W.) puheen jälkeen lämpö täytti sieluni taas, niin kuin jokaisen hänen puheensa jälkeen, eikä välttämättä edes sisällön vuoksi, sillä se on yksiselittäistä, vaan hänen tapansa vuoksi, miten hän joka kerta silmäkulmansa nostellen, päänsä hiukan arasti painaen pyrkii peittämään liikuttuneisuuttaan. Koska hän liikuttuu... Nyt, vaalien jälkeen, kun luette näitä rivejä, kiitos ”kokonaisuudeksi liittyneiden voimiemme” (lienee lainaus jostakin Orbánin puheesta - Á. W.) voin jo ylpeästi sanoa että pienen mutta yhä vahvemman isänmaani pääministeri on edelleen se hyvin humaani (tai tavallinen, tulkintakysymys - Á. W.) Viktor Orbán.

En tiedä, miten hän viettää arkensa, miten voisinkaan tietää, mutta mitä hän antaa välittyä median läpi itsestään on juuri sellaista, mitä maan ensimmäisen miehen odottaisi olevan, ikään kuin hän menettelisi joka päivä Senecan ohjeiden mukaisesti: ”älä unohda: sinun tulee elää ihmisen arvoisesti, jotta olisit tämän korkean viran arvoinen... Kutsu avuksi viisaus. Jos otat sen päällesi, se suojelee hädältä, löydät turvaa sen pyhätöstä... Ole jalomielinen, elä vilpittömin sieluin! Elää tekemättä isoa numeroa itsestään, ilman vihamielisyyttä – kas: onnellinen elämä on sinun.”

Oletan, että se on tämän mielenlaadun seurausta että hän kykeni vetämään puoleensa samanmielisiä työtovereitaan, joiden avulla kaikki se valtava määrä loistavia toimenpiteitä ja aloitteita pääsi toteutumaan tai alkamaan, joista saimme rikastua viime neljän vuoden aikana maamme rajojen sisällä ja takanakin, ja joiden avulla voi ehkä muuttua paremmaksi ja inhimillisemmäksi välitön, ja myöhemmin ehkä laajempikin ympäristömme. Näistä kerromme huhtikuun numerossamme aivotutkimuksesta, uudesta siviililaista, aloitteista, jotka alleviivaavat kansakuntapolitiikan (termiä käytetään rajan takaisista unkarilaisvähemmistöistä puhuttaessa nyky-Unkarissa - Á. W.) tärkeyttä, kotimaamme GMO-vapaudesta, Karpaattien laakson (termi, jota käytetään suur-Unkarin sijasta nyky-Unkarissa - Á. W.) perintömme puolustamiseen tähtäävistä ohjelmista, jotta mainitsisin vain muutaman. Laajemman ympäristömme puolesta voitte kuulla, miten tutkijamme kantavat isänmaan hyvää mainetta, miten viini voi muuttua maan kuvaa muovaavaksi tekijäksi, mitä vain kourallinen unkarilainen voi tehdä New Yorkissa tai Dubaissa kulttuurisuhteidemme kehittymiseksi.

Toivottavasti kirjoituksemme lukiessa lukijan sydän hyppää todeten, että kyllä, on hyvä olla unkarilainen, ja voimme rauhoittua tässä tunteessa odottamaan kaikkien juhlien juhlaa, pääsiäistä.

Ildikó H. Petró päätoimittaja