Suomessa Arctia Shippingin tuki
hallituksensa puheenjohtajan curling-seuralle on johtanut puheenjohtajan eroon
viime viikolla. Puhuttiin huonosta harkinnasta.
Urheilun sponsorointi on
puhuttanut myös Unkarissa. Kun asiaan liittyy suomalainen ulottuvuus, tapauksen
kautta kannattaa huomata, miten Unkarin ja Suomen poliittisen kulttuurin
eroavaisuudet näkyvät voimakkaasti.
Lukuisat yksityissektorin firmat
päättivät nimittäin tukea futsalin kakkosliigassa pelaavaa Dunakeszin Kinizsi
joukkuetta. Näiden joukossa Nokia-Siemens. Tukea myöntäneet firmat ovat hyvin
vaitonaisia Kinizsin suuntaan liikkuvien rahasummien suuruudesta.
Nokia-Siemensin ilmoituksen mukaan yhtiö tukee useita kohteita, joista
päätetään vuoden alussa. Kinizsin tukemisesta päätettiin seuran yhteydenottoon
nojaten. Sopimuksen yksityiskohtia yhtiöt eivät voi kommentoida. Asia herättää
kysymyksiä, koska valtiosihteeri Szijjártó on seuran pelaaja ja johtava hahmo.
Mutta mikä ihmeen Szijjártó,
Dunakeszi, Kinizsi ja Nokia Siemens.
Péter Szijjártó on Unkarin
dominoivan puolueen Fideszin poliitikko, vuonna 2002 hän oli parlamentin nuorin
jäsen 24-vuotiaana, myöhemmin Fideszin nuorisojärjestön johtaja, vuodesta 2010
Viktor Orbánin henkilökohtainen tiedottaja (käytännössä ”pääministerin suu”).
Vuodesta 2012 eteenpäin hän on johtanut pääministerin kanslian ulkosuhteista ja
erityisesti kansainvälisistä ulkosuhteista vastaavaa valtiosihteerin virastoa.
Szijjártón asema on huomattavasti merkittävämpi kuin mitä yllä olevat tiedot
antavat ymmärtää.
Pohjoismaiseen avoimuuteen
tottuneelle unkarilaisen politiikan ja yhteiskunnan hierarkisuus on lähinnä
käsittämätön. Päätökset tehdään hyvin suppeassa piirissä, ja pääsy ”johtajan”
läheisyyteen saattaa olla ehdottoman tärkeää mutta vain harvoille suotu.
Szijjártó on yksi niistä harvoista, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä Orbániin.
Nokia Siemens Networks oli
Unkarissakin toimiva kansainvälinen yritys, joka nykyään kulkee nimellä Nokia
Solutions and Networks ja toimii edelleen Unkarissa.
Dunakeszi on pikkukaupunki niin sanoakseni
pääkaupunkiseudulla (tätä ilmaisua ei unkarilaisessa kontekstissa käytetä), ja Kinizsi on
sikäläinen futsaljoukkue. Futsal on taas jalkapalloa muistuttava hauska
hallipeli.
Mikä on näiden asioiden, Arctia
Shippingin, unkarilaisen futsalin ja poliittisen vaikutusvallan välinen yhteys?
Ensinnäkin valtiosihteeri
Szijjártó (toisin kuin pomonsa, joka on vannoutunut jalkapallofani ja -pelaaja)
sattuu tykkäämään futsalista, ja sattuu olemaan joukkueen kantava voima (kuinka
sopivaa: suuri johtaja pelaa isolla kentällä, hänen ”äänensä” vaatimattomasti
pienellä...). Ja valtiosihteeri Szijjártó on hyvä järjestämään asioita. Se
oikeastaan kuuluu hänen työhönsä. Kakkosliigassa pelaavassa joukkueessa pelaa
entisiä jalkapallon maajoukkuepelaajia (näistä kannattaa mainita Ferenc
Horváth, eli pelaaja, joka oli hyvin lähellä palloa kun Suomen futishistorian
ikävin oma maali syntyi Olympiastadionilla...), nykyisiä futsalin
maajoukkuepelaajia, ja tietenkin valtiosihteeri itse. Joukkuetta valmentaa
Romanian entinen maajoukkuevalmentaja, espanjalainen nimellä Sito Rivera
tunnettu Tomas Rivera Amoros, joka on sittemmin alkanut valmentaa myös Unkarin
futsal-maajoukkueita.
On hyvin mahdollista, että kaikki
nämä suurempien ympyröiden miehet pelaavat Dunakeszin Kinizsissä, koska valtiosihteeri
Szijjártó on niin mukava ihminen. Mutta asiaan saattaa vaikuttaa myös, että
Kinizsillä on tähtitieteellinen budjetti Unkarin futsalin kakkosliigassa.
Unkarilainen nettilehti index.hu on selvittänyt liigan
joukkueiden budjetteja, ja Kinizsin ilmoittama ”useiden kymmenien miljoonien”
forintin (tämän tarkemmin Kinizsi ei suostunut kommentoimaan) eli ainakin
sadantuhannen euron vuosibudjetti on herkästi 50-100-kertainen muihin saman
sarjan joukkueiden mahdollisuuksiin verrattuna.
Kinizsin edustaja on sitä mieltä,
että kehitys tekee hyvää yhteisöllisyydelle. Keskimäärin 800 paikallista seuraa
Kinizsin pelejä (vertailun vuoksi: maan maineikkaan jalkapalloseuran
Ferencvárosin kotipeleissä käy noin 5000-6000 katsojaa). Pelejä voi katsoa
liputta. Useimmat vastustajat taas joutuvat kattamaan lipputuloilla seuran
vaatimattomia menoja.
Nokia Siemensin yhteisymmärrys
hallituksen suuntaan on poikinut muutakin kuin sponsorointia Dunakeszin futsaljoukkueelle.
Yhtiö on niiden firmojen joukossa, jotka ovat solmineet ”strategisen
kumppanuussopimuksen hallituksen kanssa”. Mitä strateginen kumppanuus
tarkoittaa? Se onkin mielenkiintoinen kysymys. En ole löytänyt mitään yleistä
luonnehdintaa ohjelmasta. Itse sopimusteksti on ylimalkainen, sovitaan
jokseenkin siihen tyyliin, että valtion lait koskevat myös yhtiötä (joka on kai
itsestäänselvyys oikeusvaltiosssa), ja että yhtiö lupaa pyrkiä edistämään
hallituksen tärkeiksi katsottuja päämääriä. Nämä strategiset sopimukset
kuitenkin palvelevat joitakin tarkoitusperiä, jotka eivät ainakaan
sopimusteksteistä selviä. Jos ei muuta, niin ne antavat valtion televisiolle
mahdollisuuden kertoa hallituksen menestyksekkäästä toiminnasta viikosta
toiseen.
On jokseenkin vaikea päättää,
mikä on oudointa tarinassa. Mistä se kertoo, että merkittävät firmat suostuvat
tukemaan vaikutusvaltaisen poliitikon harrastusta kertomatta kuitenkaan tuen
suuruutta? Minkätyyppisestä poliittisesta kulttuurista kielii, kun
monentyyppiset, valtiosta periaatteessa riippumattomat tahot (sponsorit ja
nimekkäät pelaajat) lähtevät leikkiin mukaan? Onko auktoritäärinen oikea sana
luonnehtimaan tätä kokonaisuutta?
